Rahin uusi elämä

Vanhat rahinpäälliset saivat väistyä uudenpäällisen alta. Alunperin raheissa oli ruskeat kangaspäällysteet, jotka olivat jo käytössä "kulahtaneet." Raheja on siis kaksi kappaletta. En kylläkään ottanut vanhoja päällisiä pois, vaan saivat jäädä uuden päällisen alle, tukemaan rahia. 

Tähän projektiin kokeilin ensin virkata päällistä, mutta se ei tässä materiaalissa ja rahissa oikein nyt toiminut. Neulominen putkena, isoilla kympin pyöröpuikoilla sekä Linda matonkudetrikoo oli hyvä valinta lopputuloksen kannalta. Materiaali jousti vain vähän, joten päällisestä tuli sopivan napakka. 

Kokeilin myös toista joustavampaa mattotrikoota, mutta liian jouston kanssa silmukkamäärää oli aika hankalaa päättää, ettei päällinen olisi liian iso. Rahissa kun on täytteenä styroksipalloja, jotka entisessä kangasrahissa käyttäytyivät miten sattuu ja halusin uudet rahit tukevemmiksi istua.

Silmukkamäärä näissä raheissa oli 90s./ rahinpäällinen. Puikot: 10 numeoiset pyöröpuikot ja materiaalina tummanharmaa Linda trikookude.
Rahin neuloin suljettuna neuleena, oikeaa silmukkaa neuloen, kunnes korkeutta oli n. 53cm. 

Tästä eteenpäin kavensin ensin tasaisesti 9 ja 10 s. yhteen oikein neuloen koko kerroksen ajan. seuraava kerros välikerros, eli ei kavannusta. Toistetaan kavennus ja välikerros vielä kolme kertaa samalla tavalla, mutta huomaa että joke kavennus kerroksella tulee kavennukset samaan kohtaan kuin aiemmin. (Eli ensin 9-10s. yhteen ja seuraavalla kavennuskerroksella 8-9s. yhteen jne. yhteensä neljä kertaa).

Tämän jälkeen kavennukset tehdään joka kerroksella, kunnes silmukoita on jäljellä joka puikolla enintään 2-3 s. Riippuen tietenkin rahin koosta. Omaan rahiini  tämä kevennusrytmi toimi hyvin. Vedä kude loppujen silmukoiden läpi ja päättele hyvin. Päättele trikookuteen koko työstä jos olet tehnyt neuloessa jatkokohtia. Pujottele lopuksi työn alkureunaan, joka toiseen silmukkaan sopivan kestävää trikookudetta ja kiristä alareuna suppuun, kun olet ensin laittanut rahin päällisen sisään.

    Näistä tuli aika kivat ja paljon tukevammat kuin alkuperäiset.

Ainut asia mikä näiden neulomisessa ottaa koville on kädet, koska materiaalina matonkude ja tässä tapauksessa trikookude, on jäykempää neuloa kuin villalanka. Mutta onneksi lopputulos on kaiken vaivan arvoinen.


  

Langoille säilytyskori

          

                       Aino - Räsymattokoppa

Koska neulon ja kudon paljon, suunnittelin räsymattokopan, jossa voi säilyttää esim. villalankoja tai matonkudetta. Säilytyskorejahan ei koskaan ole liikaa, ainakaan innokkaalla käsityönharrastajalla.

Kopassa on myös kiinteillä silmukoilla virkattu tasku pikkutavaroille esim. puikoille ja mittanauhalle.

Räsymattokoppaa voi pitää olohuoneessa myös käsityöharrastajan sisustustuotteena ja samalla istahtaa sohvalle lempiharrastusten pariin neulomaan tai virkkaamaan. Käsityötekniikaksi valitsin kudonnan, joka on valittu myös 2019 vuoden käsityötekniikaksi.

Lisäksi työssä on virkkausta ja vähän myös ompelua räsymattokopan kokoamiseen.

Tarvikkeet: Aino-räsykude n.500g, miniontelokude n.500g. Mattolointa kului n. 130 cm. Lisäksi saumojen huolitteluun vinonauhaa ja pohjapahvin suojakangasta käytetystä lakanakankaasta pala sekä metallirengas (halkaisija 30cm), villalankaa sydämen kirjailuun.

                     Räsymattokopan ohje:

Minulla sattui olemaan kangaspuissa jo valmiina mattoloimi, jota nyt hyödynsin tähän projektiin. Räsymattokopan materiaali on ensin kudottu matoksi, palttinasidoksella. Kuteena oli Aino-räsykude. Loimen päät huolittelin monipistosiksak – ompeleella, etteivät purkaannu räsymattokoppaa työstettäessä. Ps. tähän voi käyttää myös jo olenassa olevia mattoja, kunhan huomioi ettei matto ole liian paksu ompelukoneelle. Tämä on ommeltu teollisuuskoneella, joka vetää vähän paksumpaakin materiaalia. ( siksak - ommel on tavallisella kotikoneella ommeltu)

Tasku, pohjaympyrä sekä ”maton” pitkäsivu on virkattu miniontelokuteella kiinteillä silmukoilla. Taskuun aloitusketjusilmukoita 20 + 1. Virkataan kiinteitä silmukoita edestakaisin, kunnes korkeutta on n.19 cm. Tämän jälkeen virkataan piparkakkureunus pylväillä. Pohjaympyrä on virkattu kiinteillä silmukoilla spiraalina, kunnes halkaisija on 31 cm. Viimeiseen kerrokseen virkataan piilosilmukoita.

Tasku on kiinnitetty ”mattoon” harsimalla ensin kaksi sivua. Lankana miniontelokude. Taskun alaosa kiinnittyy samalla kun virkkaa maton pitkään sivuun kiinteitä silmukoita.

Kun tasku on kiinnitetty, ommellaan matosta sauma kahdessa osassa. Ensin oikeat puolet vastakkain. (kopan alaosa) ja sen jälkeen asetetaan nurjat puolet vastakkain (kopan yläosa, jossa tasku) Saumaan tehdään auki-leikkaus, saumojen kääntymiskohtaan. Saumat siistitään vielä vinonauhalla.

Seuraavaksi ommellaan virkattu pohjaympyrä oikeat puolet vastakkain. Lopuksi asetetaan metalliympyrä Räsymattokopan käänneosan (jossa tasku) yläreunaan. Ommellaan 1,5cm päästä, jolloin metallirengas jää ommeltuun kujaan tukemaan kopan yläreunaa. Lopuksi kirjaillaan linnunsilmäpistoilla taskuun sydän. Ps. sydän puuttuu tästä kuvasta, kun lisäsin sen vielä kuvanoton jälkeen.

                   Aino – Räsymattokopan tarina   

Hei, olen Aino-Räsymattokoppa. Minut on suunniteltu villalankojen, matonkuteiden ym. tarvikkeiden säilytykseen. Tykkään myös oleilla olohuoneen sohvan vieressä, että villalangat, joita säilytän kopassa, ovat lähellä, kun niitä tarvitaan.

Minut on kudottu palttinasidokseen Aino – räsykuteesta, koska tykkään kovasti kierrättämisestä ja onnekseen minua varten kutoja löysikin kivan raikkaan värisekoituksen. Myös virkattuun taskuun, joka pitää neulojan pikkutavaroista huolta, on käytetty ekologista miniontelokudetta.

Olen kovassa käytössä tottunut, että välillä en enää pysy pystyssä, vaikka yläreunassa onkin metallirengas tukemassa. Se taas johtuu siitä, että villalangat hupenevat neulojalla tiuhaan tahtiin. Mutta onneksi kopan suunnittelija, muistaa ostaa aina uusia lankoja, jolloin taas ”nökötän” ryhti suorana olohuoneessa. Silloin kun olen täysin tyhjänä, minut voi välillä puristella pölyistä sekä painaa kasaan ja laittaa komeroon ”huilaamaan.”

Minusta otettiin jo valokuviakin, joista näkyy miltä näytän, kun olen täynnä lankoja ym. tavaraa. En vain huomannut sanoa kuvaajalle, että jotain taisi unohtua...mutta onnekseni Minulle piti kirjailla vielä villalangalla sydän taskuun, jonka jälkeen olinkin valmis käyttöön. Toivon kovasti, että täytätte minut ensin langoilla, että näette miltä näytän, kun neulojan toiveet täytän.

Terveisin Aino-Räsymattokoppa ja Elisa

pitsiajavillalankaa.blogspot.com  

   Kivaa käsityökesää / Elisa

Palmikkopipot

Lankavaraston tyhjennystä...varastot vain muuttavat muotoaan. Tällä kertaa langoista syntyi palmikkopipoja. Luonnonvalkoisessa lankana Katia, Merino Grosso 100% villa ja vihreässä Globe Uni Classic 80% villa ja 20% nylon. 
Langan menekki oli n. 100g / pipoa kohden, ei hirveesti varastot vielä huvennu näitten neulomisessa. 

Ohje on Kauneimmat Käsityöt 1/2019 - lehdestä.
Pipoissa  on palmikoiden lisäksi joustin - neuletta ja helmineuletta.
Tapaan tehdä pipot yleensä pyöröpuikoilla sukkapuikkojen sijaan, ohjeissa melkein aina mainitaan sukkapuikot. Mutta mielestäni pyöröpuikoilla on helpompi neuloa pipoja, vasta siinä vaiheessa vaihdan sukkapuikkoihin kun alkaa kavennus olla hankalaa pyöröpuikoilla.

Tein luonnonvalkoisesta ohjeesta poiketen yhden palmikon verran korkeamman, peittää korvat. Ohjeessa pipo on hieman matalampi malli. Vihreän tein matalammalla mallilla.

Langan vahvuus vaikutti näissä myös jonkin verran, luonnonvalkoisen lanka on paksumpaa, joten pipo on myös enemmän talvikäyttöön. Vihreää, ohuempaa voi pitää, kun ei ole enää pakkasia, mutta ei vielä tarkene ilman pipoa.

Muutin ohjeen loppupään kavennuksia myös sen verran, että sain tuon viimeisen palmikon päättymään nätimmin. Kuvassa näkyy millainen se on päälaelta. Kuvio näyttää kukalta.

Palmikkopipoja oli kyllä ihan kiva neuloa ja vaihtelua villasukille ja saahan näihin edes vähän hukattua lankavarastoja. Langat siirtyvät ensin puikoille ja sen jälkeen käyttöön tai lakkihyllylle....tai uudestaan varastoon. Eipä ne langat loppujenlopuksi mihinkään kadonneet, muuttivat vain muotoaan.

Keltainen kevään väri

Kelta-harmaaraitainen tunika-mekko

Keltainen ei ole ihan mun suosikkiväri, mutta se toimii kyllä harmaan kanssa. Löysin Ottobre lehdestä (5/2015) mallin, jonka tyyppistä olen miettinyt jo pitkään. Mutta nyt pääsin vähällä kun ei tarvinnut aloittaa kaavoittamaan ihan alusta. Tähän kelta-harmaaraitaiseen tunika-mekkoon muokkasin kaavaa vain sen verran, että ainut leikkausauma on etukappaleella. Kaava oli kyllä hyvä, istuvuuden suhteen lähes täydellinen. 

Alkuperäisessä mallissa on leikkaussaumoja useampi. Teen myös alkuperäisen mallilla tunika-mekon, mutta se on vasta leikattuna. Näihin mekkoihin voi käyttää kaikenlaisia trikooneulosten jämiä....ei mene hukkaan paloja, vähän enemmän täytyy vain miettiä, että saa jämäpalat riittämään.
Tästä keltaraitaisesta jäi trikoopaloja yli, joita käytän sitten siinä toisessa mekossa sekä monta muuta jämäpalaa.

Trikooneulokset kannattaa kutistaa kastelemalla tai höyryttämällä huolellisesti ennenkuin leikkaa, ettei sitten tule yllätyksiä kun vaatteen pesee ensimmäisen kerran käytön jälkeen.

Tässä tunika-mekot leikattuna, keltaraitainen ensimmäisenä ommeltavaksi.

            Tunikamekkoon ompelin taskut sauman yhteyteen

Hihansuissa myös monipistosiksak-jousto-ommel, ommel antaa kivaa vaihtelua tavalliseen suoraan ompeleeseen.

Tunika-mekossa V-pääntie

Raitamekko edestä

Raitamekko takaa

Täytyy kyllä sanoa että,jostain kumman syystä olen viimeisen puolen vuoden aikana lisännyt vähän joka käsityöhön tuota keltaista... ilmeisesti jotain sisäistä siedätyshoitoa itselle. Ei se nyt kyllä hassummalta näytä, päälläkään. Tämä oli kyllä päällä tosi mukava ja voi pitää mekkona tai sitten housujen kanssa tunikan tapaan.
Kiva saada jotain uutta vaatekaappiin.

Huomenna ehkä saan ommeltua sitä toista tunika-mekkoa, siinä onkin vähän enemmän saumoja ja värejä kuin tässä. Mutta onneksi kaava on nyt testattu ja se oli sen verran hyvä, että sillä kannattaa tehdä lisää tunikoita. Kaava toimii hyvin myös peruskaavana, jolla saa pienillä muutoksilla muutettua mallia taas vähän erilaiseksi.

Jämälangoista villasukiksi

Jämälangat...en sitten millään voi vain heittää langanloppuja pois. Niistähän saa vaikka mitä vielä ja yleensä teen niistä villasukkia.

 Poikkeuksena oli Hippis - laukku, jonka tein hiljattain. 

Näitä jämälankasukkia on syntynyt viimeisen vuoden aikana jo monet...suurin osa on instagamissa kuvattuna, mutta laitan nyt pari niistä myös blogiin. Värikkäitä jämäsukkia on mukava suunnitella...tai aina ei edes tarvitse olla mitään suunnitelmaa, mallia voi ideoida siinä samalla kun neuloo.

Olen myös aloittanut Kauneimmat Käsityöt - lehdessä olevan virkatun vuosipeiton, johon saa mukavasti hukattua lankoja...myös niitä jämälankoja. Se on vähän pidempi projekti, kun vuosipeiton palat tulevat yksitellen kuukausittain, kun lehti ilmestyy. Mutta ensi jouluun mennessä pitäisi peitto olla valmis. Siitä laitan kuvia kunhan paloja alkaa valmistua. 

Nämä punasävytteiset polveen saakka olevat sukat saivat kaverikseen linnunpistoilla kirjotut sydämet

Näissä varressa on valepalmikkoa, nurjia ja oikeita silmukoita. Väritys on myös keväisempi

Lankavarastoissa on nyt ehkä vähän vähennän lankoja, ainakin jämiä on vähemmän. Uusia neulontasuunnitelmia kohti on mukavampi lähteä, kun välillä siivoaa nurkkia ja silti syntyy jotain niin oikeaa...Villasukkia. 

Lastenvaatteita

Löysin paikallisesta kangaskaupasta: Palakamarista lastevaatetrikoota, josta olen leikannut lastenlapsille 💗 puseroita ja pipoja. Osan puseroista leikkasin uudesta materiaalista ja lopun mitä jäi, yhdistelin kaapista löytyneisiin trikooneuloksiin. 

Puseroiden  ja pipojen kaavat ovat Ottobre lehdestä. Kaavat olivat hyvät sellaisenaan, mutta jämäpalapuseroihin muokkasin kaavaa neulospalan koosta riippuen sellaiseksi, että sain puseroon haluamani mallin ja koon. 

Lapsille ommeltaessa, saa kankaat aika hyvin hyödynnettyä, ettei jää hukkapaloja. Pienistä paloistakin saa ihmeitä aikaa, kunhan vähän suunnittelee ensin mitä tekee.

Tässä vaiheessa laitan kuvat vain trikooneuloksista ja myöhemmin kuvia puseroista, kunhan saan ne kuvattua ensin. 💙💜💛💚 

Tästä trikoosta tuli pienemmille lastenlapsille puserot ja pipot.

Tästä tuli vähän isommille lastenlapsille puserot ja pipot.

Puseroitten kuvaamisessa meni tovi jos toinenkin. Kuvakooste lasten trikkopuseroita alla.
Puseroitten koot ovat 86 ja 104. Puseroita tuli kaikkiaan yhdeksän ja pipoja neljä. Vieläkin jäi trikoota jäljelle. Täytyy kehitellä siitä vielä jotain....💙

Numerokuosisen puseron koko 86. Näitä tein kaksi ja kangas on Kangaskauppa Palakamarin valokoimaa. Todella hyvää materiaalia, neuloksen jousto on kohdillaan.

Hihat jämäpaloista, autokuosi uutta materiaalia. Puseron koko 86

Tämä pusero on kokoa 86 ja jämäpaloista koottu

Myös tämä on kokoa 86 ja jämäpaloista koottu

Tässä koko 104, tilkkulaatikosta löytyneistä paloista saa vaikka mitä, kunhan vähän ideoi. Puserossa tasku edessä.

Myös tähän löytyi trkoot tilkkulaatikosta, koko 104

Puseron koko 104 ja näitä tein kaksi kappaletta. Tässä on uutta materiaalia, Kangaskauppa Palakamarista

Tein vielä kaikille lastenlapsille pipot samasta kuosista kun puserot

Pipot kuvattuna sivuttain

Ulkona kaikki kuvattuna pyykkinarulla

Koon 104 puserot

 

Koon 86 puserot

Valmiita puseroita ja pipoja lastenlapsille, ainakaan ei väriä puutu💙💚💜💛💗

Jämäpaloista oloasu koko 86

Jämäpaloista oloasu koko 86, pohjakangas sama kuin edellisessä

Gollegehousut edestä koko 104

Gollegehousut takaa koko 104, näitä valmistin kahdet kappaleet