Kangaspuissakin on elämää

Näistä Tuhatkauno-matoista ei puutu väriä eikä kuviota. Toukokuulla tein kangaspuissa pari mattoa tällä mallilla. Vasta Juhannuksen jälkeen sain solmeiltua mattojen päät. Mutta, ettei blogi olisi ihan kokonaan kesätauolla, ajattelin niistä tänne vähän postailla.

Tämä malli Käsityökeskus Kankurin ilon, Marja Rautiaisen suunnittelema. Sidos on kudekuviollinen. Näissä matoissa leveyttä n. 85cm ja pituutta 2m. Kuvioissa olikin sitten enemmän seurattavaa, kuin tavallisessa räsymatossa, mutta toisaalta näitä oli kivan haastavaa tehdä perusmaton sijaan, kun joutui välillä vähän tarkkailemaan enemmän kutomista. Materiaalit kuteisiin olen ostanut Kurikasta, Kude-Kammarista. Sieltä löytyy hyvä valikoima erilaisia matokuteita.

Alkuperäisessä mallissa mattojen päät olivat päärmätty. Mutta koska tykkään enemmän näistä hapsutetuista matoista, tein myös sellaiset.

             Kuvassa värit eivät pääseoikeuksiinsa, kun
     aurinkoisella säällä kun kuvaa, niin ei voi aina onnistua.

   
Mattojen kutominen on kesällä hauskaa puuhaa, kutoa voi säällä kuin säällä ja onhan se myös rentouttavaakin. Nämä matot taidan säästää Jouluksi, kun en malta laittaa niitä vielä lattiaan.

 

Meidän pikkulammikko näytti Juhannuksena tälläiselta. 
Alppiruusut ja päiväliljat kukkivat parhaimmillaan ja voi että tuon suihkulähteen ääni osaa olla rauhoittava. Se kun kuuluu yöllä makkariin saakka, jos räppänä on auki. 

Juhannuksen jälkeen kangaspuissa alkoi olla taas elämää, tällä kertaa leveissä kangaspuissa. Suunnittelin maton olohuoneeseen. Matolla on leveyttä 1,70m ja pituutta pitäisi tulla n. 2,30m jos kuteet vaan riittää. Sidoksena on palttina.

Tässä kuteena on vaaleanharmaa jerseytrikoo ja LP-lanka harmaan eri sävyissä. Matosta tulee kivan pehmeä, tuon LP-langan ansiosta. Heitän viriöön samalla kertaa molempia kuteita samalla sukkulalla.

   

   Tästä kuvasta saa vähän käsitystä, kuinka leveä matosta tulee.

Kangaspuissa elämä jatkunee kesän mittaan pikkuhiljaa, kun ei ole oikeastaan mitään aikataulua itselle tullut laadittua. Kesällähän saa tehdä just niitä juttuja, mitkä milloinkin tuntuu hyviltä. Tämmöistä tänä kesänä, ja jos oikeen sataa vettä, niin mikäs sen mukavampaa on, kuin maton paukuttaminen kangaspuilla...

Mukavaa ja aurinkoista kesää kaikille!

Rahin uusi elämä

Vanhat rahinpäälliset saivat väistyä uudenpäällisen alta. Alunperin raheissa oli ruskeat kangaspäällysteet, jotka olivat jo käytössä "kulahtaneet." Raheja on siis kaksi kappaletta. En kylläkään ottanut vanhoja päällisiä pois, vaan saivat jäädä uuden päällisen alle, tukemaan rahia. 

Tähän projektiin kokeilin ensin virkata päällistä, mutta se ei tässä materiaalissa ja rahissa oikein nyt toiminut. Neulominen putkena, isoilla kympin pyöröpuikoilla sekä Linda matonkudetrikoo oli hyvä valinta lopputuloksen kannalta. Materiaali jousti vain vähän, joten päällisestä tuli sopivan napakka. 

Kokeilin myös toista joustavampaa mattotrikoota, mutta liian jouston kanssa silmukkamäärää oli aika hankalaa päättää, ettei päällinen olisi liian iso. Rahissa kun on täytteenä styroksipalloja, jotka entisessä kangasrahissa käyttäytyivät miten sattuu ja halusin uudet rahit tukevemmiksi istua.

Silmukkamäärä näissä raheissa oli 90s./ rahinpäällinen. Puikot: 10 numeoiset pyöröpuikot ja materiaalina tummanharmaa Linda trikookude.
Rahin neuloin suljettuna neuleena, oikeaa silmukkaa neuloen, kunnes korkeutta oli n. 53cm. 

Tästä eteenpäin kavensin ensin tasaisesti 9 ja 10 s. yhteen oikein neuloen koko kerroksen ajan. seuraava kerros välikerros, eli ei kavannusta. Toistetaan kavennus ja välikerros vielä kolme kertaa samalla tavalla, mutta huomaa että joke kavennus kerroksella tulee kavennukset samaan kohtaan kuin aiemmin. (Eli ensin 9-10s. yhteen ja seuraavalla kavennuskerroksella 8-9s. yhteen jne. yhteensä neljä kertaa).

Tämän jälkeen kavennukset tehdään joka kerroksella, kunnes silmukoita on jäljellä joka puikolla enintään 2-3 s. Riippuen tietenkin rahin koosta. Omaan rahiini  tämä kevennusrytmi toimi hyvin. Vedä kude loppujen silmukoiden läpi ja päättele hyvin. Päättele trikookuteen koko työstä jos olet tehnyt neuloessa jatkokohtia. Pujottele lopuksi työn alkureunaan, joka toiseen silmukkaan sopivan kestävää trikookudetta ja kiristä alareuna suppuun, kun olet ensin laittanut rahin päällisen sisään.

    Näistä tuli aika kivat ja paljon tukevammat kuin alkuperäiset.

Ainut asia mikä näiden neulomisessa ottaa koville on kädet, koska materiaalina matonkude ja tässä tapauksessa trikookude, on jäykempää neuloa kuin villalanka. Mutta onneksi lopputulos on kaiken vaivan arvoinen.


  

Langoille säilytyskori

          

                       Aino - Räsymattokoppa

Koska neulon ja kudon paljon, suunnittelin räsymattokopan, jossa voi säilyttää esim. villalankoja tai matonkudetta. Säilytyskorejahan ei koskaan ole liikaa, ainakaan innokkaalla käsityönharrastajalla.

Kopassa on myös kiinteillä silmukoilla virkattu tasku pikkutavaroille esim. puikoille ja mittanauhalle.

Räsymattokoppaa voi pitää olohuoneessa myös käsityöharrastajan sisustustuotteena ja samalla istahtaa sohvalle lempiharrastusten pariin neulomaan tai virkkaamaan. Käsityötekniikaksi valitsin kudonnan, joka on valittu myös 2019 vuoden käsityötekniikaksi.

Lisäksi työssä on virkkausta ja vähän myös ompelua räsymattokopan kokoamiseen.

Tarvikkeet: Aino-räsykude n.500g, miniontelokude n.500g. Mattolointa kului n. 130 cm. Lisäksi saumojen huolitteluun vinonauhaa ja pohjapahvin suojakangasta käytetystä lakanakankaasta pala sekä metallirengas (halkaisija 30cm), villalankaa sydämen kirjailuun.

                     Räsymattokopan ohje:

Minulla sattui olemaan kangaspuissa jo valmiina mattoloimi, jota nyt hyödynsin tähän projektiin. Räsymattokopan materiaali on ensin kudottu matoksi, palttinasidoksella. Kuteena oli Aino-räsykude. Loimen päät huolittelin monipistosiksak – ompeleella, etteivät purkaannu räsymattokoppaa työstettäessä. Ps. tähän voi käyttää myös jo olenassa olevia mattoja, kunhan huomioi ettei matto ole liian paksu ompelukoneelle. Tämä on ommeltu teollisuuskoneella, joka vetää vähän paksumpaakin materiaalia. ( siksak - ommel on tavallisella kotikoneella ommeltu)

Tasku, pohjaympyrä sekä ”maton” pitkäsivu on virkattu miniontelokuteella kiinteillä silmukoilla. Taskuun aloitusketjusilmukoita 20 + 1. Virkataan kiinteitä silmukoita edestakaisin, kunnes korkeutta on n.19 cm. Tämän jälkeen virkataan piparkakkureunus pylväillä. Pohjaympyrä on virkattu kiinteillä silmukoilla spiraalina, kunnes halkaisija on 31 cm. Viimeiseen kerrokseen virkataan piilosilmukoita.

Tasku on kiinnitetty ”mattoon” harsimalla ensin kaksi sivua. Lankana miniontelokude. Taskun alaosa kiinnittyy samalla kun virkkaa maton pitkään sivuun kiinteitä silmukoita.

Kun tasku on kiinnitetty, ommellaan matosta sauma kahdessa osassa. Ensin oikeat puolet vastakkain. (kopan alaosa) ja sen jälkeen asetetaan nurjat puolet vastakkain (kopan yläosa, jossa tasku) Saumaan tehdään auki-leikkaus, saumojen kääntymiskohtaan. Saumat siistitään vielä vinonauhalla.

Seuraavaksi ommellaan virkattu pohjaympyrä oikeat puolet vastakkain. Lopuksi asetetaan metalliympyrä Räsymattokopan käänneosan (jossa tasku) yläreunaan. Ommellaan 1,5cm päästä, jolloin metallirengas jää ommeltuun kujaan tukemaan kopan yläreunaa. Lopuksi kirjaillaan linnunsilmäpistoilla taskuun sydän. Ps. sydän puuttuu tästä kuvasta, kun lisäsin sen vielä kuvanoton jälkeen.

                   Aino – Räsymattokopan tarina   

Hei, olen Aino-Räsymattokoppa. Minut on suunniteltu villalankojen, matonkuteiden ym. tarvikkeiden säilytykseen. Tykkään myös oleilla olohuoneen sohvan vieressä, että villalangat, joita säilytän kopassa, ovat lähellä, kun niitä tarvitaan.

Minut on kudottu palttinasidokseen Aino – räsykuteesta, koska tykkään kovasti kierrättämisestä ja onnekseen minua varten kutoja löysikin kivan raikkaan värisekoituksen. Myös virkattuun taskuun, joka pitää neulojan pikkutavaroista huolta, on käytetty ekologista miniontelokudetta.

Olen kovassa käytössä tottunut, että välillä en enää pysy pystyssä, vaikka yläreunassa onkin metallirengas tukemassa. Se taas johtuu siitä, että villalangat hupenevat neulojalla tiuhaan tahtiin. Mutta onneksi kopan suunnittelija, muistaa ostaa aina uusia lankoja, jolloin taas ”nökötän” ryhti suorana olohuoneessa. Silloin kun olen täysin tyhjänä, minut voi välillä puristella pölyistä sekä painaa kasaan ja laittaa komeroon ”huilaamaan.”

Minusta otettiin jo valokuviakin, joista näkyy miltä näytän, kun olen täynnä lankoja ym. tavaraa. En vain huomannut sanoa kuvaajalle, että jotain taisi unohtua...mutta onnekseni Minulle piti kirjailla vielä villalangalla sydän taskuun, jonka jälkeen olinkin valmis käyttöön. Toivon kovasti, että täytätte minut ensin langoilla, että näette miltä näytän, kun neulojan toiveet täytän.

Terveisin Aino-Räsymattokoppa ja Elisa

pitsiajavillalankaa.blogspot.com  

   Kivaa käsityökesää / Elisa